Lapsi saumojen lomassa - pohdintoja vuokraamisesta ja omistamisesta

Uuden vuoden alku on aikaa innostumiselle, uusille asioille ja... uusille vaatteille?

Näin ainakin kauppakeskusten värikirjo saisi uskomaan, sillä alennusmyynnit tuntuvat kuuluvan alkuvuoteen siinä missä jokaiseen muuhunkin juhlapäivään ja vuodenajan vaihtumiseen. Kaikkien vaatteiden keskellä halusin tässä blogissa pysähtyä hetkeksi niiden äärelle ihan tosissaan. Mitä vaatteet oikeastaan merkitsevät meille, miksi käytämme niihin niin paljon aikaa ja rahaa? Ja miten lapset tämän kaiken näkevät?

Materiaalisuuden tutkimuksessa ajatellaan, että ihmistä fyysisesti lähinnä olevat esineet ovat lähellä myös henkisesti; niille annetaan eniten merkityksiä ja niihin kiinnytään syvimmin. Mikä olisikaan meitä jokaista lähempänä kuin päällämme olevat vaatteet? Päivästä päivään puemme päälle lempivillapaidan, ahtaudumme farkkuihin ja sidomme kengännauhat. Alasti ollaan suunnilleen synnytyssalissa ja saunassa. Kontakti kankaan ja kehon välillä on ikivanha ja banaaliuudessaankin latautunut.

Erityisesti lapsille on tyypillistä luoda tiiviitä vuorovaikutussuhteita esineiden kanssa. Pehmoeläimen tavoin myös vaate voi olla lapselle tärkeä, turvallinen, rakas. Päivi Roivainen on väitöskirjassaan Puettu lapsuus: löytöretkiä lastenvaatteiden saarille tutkinut suomalaisten lasten pukeutumista ja vaatesuhteita 1900-luvulta nykypäivään. Roivaisen mukaan aistit ovat avaintekijä vaatesuhteen muodostumisessa. Sille on syynsä, että kiinnymme toisiin vaatekappaleisiin ja toiset unohtuvat pyykkikorin pohjalle. Vaateen tuntu, ulkonäkö ja tuoksu tekevät siitä toiminnallisen tekijän, muistot rakentuvat vaatteen ympärille ja muodostavat intiimiä suhdetta esineen ja ihmisen välille.

Roivaisen mukaan lapsuutta ilmaistaan vaatteiden kautta. Ne ovat raja lapsen oman identiteetin ja ympäröivän kulttuurin välillä. Yhteiskunnassa vallalla olevat käsitykset lapsuudesta heijastuvat vaatteisiin, ja lapset omaksuvat ne uskomattoman herkästi. Kun isoäiti ihmettelee leikki-ikäisen pojan violettia tunikaa, kun kaikilla kavereilla onkin yhtäkkiä tietynmerkkiset takit. Vaate ilmaisee ja välittää kulttuuria ihmisen ja ympäröivän maailman välillä, eikä ole vain eloton materiaalinen kuori niiden rajamailla. Pukeutuminen on identiteetin muodostamisen kulmakiviä, sillä vaatteidensa kautta ihminen tulee nähdyksi ja tulkituksi.

Miten lastenvaatteiden vuokraaminen mahtuu tähän yhtälöön? Onko ongelmallista ikään kuin lainata lapselle identiteetti ja palauttaa se muutaman kuukauden kuluttua, kun pituutta on tullut lisää? Ja vaatteisiin käytetty raha vaikuttaa kadonneen tuhka tuuleen, vailla käsinkosketeltavia muistoesineitä, jotka voisi viikata ullakolle odottamaan muistelua.

Väitän, että asia ei ole näin. Vaatteiden vuokraus on vielä monelle kummastuttava konsepti, sillä olemme tottuneet omistamaan. Vaatesuhde on henkilökohtainen, eikä sitä haluaisi jakaa kenenkään tuntemattoman kanssa. Toki sitten, kun paita ei enää tunnu omalta, on meille luontaista siirtää sen omistajuus kirpparin kautta seuraavalle.

Vuokraaminen haastaa omistamisen normia, ja tarvitsemmekin uusia tapoja ajatella pukeutumista ylituotantoa puskevien pikamuotitehtaiden aikakaudella. Vuokraamalla pidennetään vaatteiden ikää, ja vähennetään siten niistä muodostuvia ympäristöhaittoja. Samalla se haastaa jatkuvaa uusien trendien tulvaa, jonka markkinointi kohdistuu yhä nuorempiin ja nuorempiin lapsiin. Ympäristön paineiden sijasta vuokraaminen ohjaa tutkimaan sitä, mitä meillä jo on ja voisimmeko itseasiassa sillä tukea lapsen identiteetin rakentamista yhtälailla kuin uudella vermeellä.

Ei toki tule olla ehdoton! Vaatteet ovat käyttötavaraa ja kuluvat vintiön touhuissa; siksi koko vaatekaapin vuokraaminen lapselle ei varmasti ole realistista. Sen sijaan voi pohtia, olisiko vaikkapa osa vaatetarpeista tyydytettävissä vuokraamalla hyvälaatuisia, kestäviä vaatteita.

Ihoa vasten tuntuu jo valmiiksi pehmenneen kankaan paino, joka näkee vielä monet leikit.

Päivi Roivaisen väitöskirja: Roivainen, Päivi: Puettu lapsuus. Löytöretkiä lastenvaatteiden saarille. Suomen muinaismuistoyhdistys, Helsinki 2016. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-6658-5